Poroholma

Gerdan tarina

Poroholman lomakeskuksessa sijaitsee purjelaivasatama, jota kotisatamanaan pitää Suomen suurin purjehduskuntoinen, raakapurjein varustettu purjelaiva priki Gerda.

Gerdan Synty

Alkuperäisen Gerdan rakentaminen 1869 oli uuden ajan alkua Ruotsin merellisessä his-toriassa: se oli ensimmäisiä aluksia, jotka rakennettiin Gävlen varustamossa. Aikaisem-mat Prikit olivat olleet liian heiveröisiä pitkille merimatkoille. Sen rakennuttama laiva-rakennusmestari Olof August Brodin oli aiemmin vastannut kolmen yhtä suuren aluk-sen rakentamisesta: yksi niistä oli nimeltänsä Maria, 1850-luvulla Ruotsalaisia maahan-muuttajia New Yorkiin kuljettanut Gerdan kanssa samankokoinen alus. Kyydissä oli ollut 136 ihmistä ja matka Atlantin yli oli kestänyt 12 päivää. Priki aluksen tyyppinä tarkoitti sitä, että siinä oli kaksi mastoa, ja raakapuilla neliönmalliset purjeet. Gerdan uusien mittojen ansiosta se pystyisi kuljettamaan jopa 300 tonnin painoista lastia. Suuria kuormia se tulisikin kuljettamaan: kivihiiltä, puutavaraa, malmia, viiniä ja maissia, noin muun muassa. (Henricson, 2009, 10)

Gerda oli aluksen ensimmäisen kipparin Thorbjörssonin tyttären nimi. Tytär täyttäisi 4 vuotta jouluaattona pian Gerda-aluksen vesillelaskun jälkeen. Se oli 1800-luvulla suosit-tu nimi, ja vaikka Gerda-nimistä alusta ei 1869 Ruotsin kauppalaivastossa ollutkaan, muina aikoina niitä purjehti jopa yli kolmekymmentä. Samanaikaisesti 1870-luvulla Ruotsin vesillä purjehti jopa kolme Gerda-nimistä Prikiä. Ne oli toki helppo sekoittaa keskenään.

Gerda lähti neitsytpurjehdukselleen 12. kesäkuuta 1869. Kippari Thorbjörnsson sai seurakseen 10-päisen miehistön. Vuonna 1875 värväsipä Thorbjörnsson mukaan 16-vuotiaan poikansa kajuuttavahdiksi. Vuonna 78 miehistössä oli vain yhdeksän miestä, mukaan lukien kippari. Siitä eteenpäin laivanvarustamo ja kapteenit kävivät aina vain saidemmiksi ja Gerdan viimeisin kippari Pehr Ohlsson kelpuutti mukaan vain kuusi-henkisen miehistön. (Henricson 2009, 10-12)

Surullisen kuuluisa loppu

Gerdan tarinaa paremmin tunnetaan sen loppu: vuosikymmenten aktiivisen purjehduk-sen ja seikkailujen merillä jälkeen se lahosi laituriin huonon kunnossapidon takia. Yli kuuden kymmenen vuoden aikana sillä ehti määrätä kuusi eri kapteenia, ja sen koti-paikkana ehti toimia kuusi eri satamaa: Mollösund ja Huseby Orustissa, Helsingbårg-Råå, Malmö, Göteborg sekä Pataholm. Gävleen se ei palannut koko tänä aikana kuin kokonaiset kolme kertaa. Neljännen ja viimeisen kerran se palasi Gävleen 8. kesäkuuta vuonna 1936- lopullisesti. Silloinkin se hinattiin ”kotiin” Pataholmista saakka.

Lokakuussa 1950 se siirrettiin Gavleånsin telakalle ja sen mastot alas rikattiin. Vuotta myöhemmin marraskuussa 1951 se suunniteltiin siirrettäväksi varustussatamaan kun-nostettavaksi, mutta matkalla sinne se alkoi täyttyä vedestä ja pelastusyrityksistä huoli-matta upposi Gävlen ulkopuolelle.

Monet Gävleläiset surivat aluksen kohtaloa, sillä se oli ollut heille rakas. Paikallinenn taiteilija Juho Suni maalasi tilanteesta jopa taulunkin, ”Briggen Gerdas död” – Priki Gerdan Kuolema. Samainen taiteilija pystytti merenkäynnin kunniaksi kaksi ankkuria Gävlen päälaituriin, joista toinen on Gerdan 600 kiloinen keula-ankkuri ja toinen, pie-nempi tulee eräästä toisesta aluksesta Musköstä. Gerda oli Gävleläisten mielestä pidetty ja rakastettu ja siitä tuli ikään kuin symboli purjehduksen ja merellisen kaupankäynnin kulta-ajasta. Se oli myös viimeisiä priki-mallisia kauppalaivoja länsimaailmassa. (Henric-son 2009, 9-15)

Uuden Gerdan Synty

1980-luvun alussa nousi idea Gerdan uudelleenrakentamisesta. Sana kiri ja työväentalol-le Gävlessä kiri moni kymmeniä innokkaita osaan ottajia uuden laivan rakennustalkoi-den ensimmäiseen kokoukseen. Talous kuitenkin kohosi nousukierteessä eikä projekti ottanutkaan tuulta alleen. Sitten tuli 90-luku joka toi Ruotsiin mukanaan matalasuhdanteen, pankkikriisit ja laman, jonka seurauksena monet Gävlessäkin menettivät työpaik-kansa.

Gävlehän kuului Ruotsin suurimpaan metsälääniin, ja sen talous koostui usean sadan vuoden ajan suurimmaksi osaksi maa- ja metsätaloustuotteista: paperista, puusta, rau-dasta. Alun perin se oli ollut viikinkien perustama kalastajakylä yli tuhat vuotta aiem-min. 1800 – luvulla kala oli edelleen tärkeä elinkeino Gävleläisille. Myöhempinä aikoina se niitti mainetta nimeen omaan laivanrakennuksessa: 1830-luvulla Ruotsin suurin lai-vavarustamo Elfstrand & Co löytyi Gävlestä tehden siitä osan maailmanlaajuista kaup-palaivaliikennettä. 1840-luvulla valtava maastamuuttovirta Ruotsista Pohjois-Amerikkaan lähti sekin Gävlestä, suoraan purjelaivoilla Atlantin yli.

Vuonna 1990 ajatus Gerdan uudelleen rakentamisesta otti jälleen tuulta alleen. Laman ja kaikkien menetettyjen työpaikkojen seurauksena Gävleläisille kelpasi taas ajatus työs-tä ja niin syntyi yhdistys ”Briggen Gerda”: vuoden 1993 työmarkkinaprojekti. Yhdistyk-sen ensimmäiseen tapaamiseen kiiruhti yli tuhat innokasta osanottajaa- eikä vain Gäv-lestä, innokkaat purjelaivafanit saapuivat paikalla myös kauempaa todistamaan ja toteut-tamaan entisaikojen merenkäynnin kulta-ajan uudelleen herättämistä.

Niin käynnistyi ”uuden Gerdan” rakennus syyskuussa 1995. Sitä rakentamassa oli yli 800 työtöntä ja projektin toteuttamiseen sen lisäksi osallistui lukuisia yksityishenkilöitä, 300 eri yritystä, puhumattakaan niistä ihmisistä, jotka vapaailtoinaan olivat mukana ra-kentamassa alusta ja oppimassa siitä miten puusta rakennetaan.

Lopputulos toki poikkeaa hieman alkuperäisestä: Uusi Gerda on modernisoitu. Kun alkuperäisellä ei ollut yhtään, on nykyisessä Gerdassa peräti kolme dieselmoottoria: yksi ohjaamiseen ja kaksi sähköä varten. Keittiö onkin erittäin hyvin varusteltu. Löytyy asti-anpesukonetta ja pitsauunia. Myös ruokahissi on oivallinen apu sadan hengen purjeh-duksilla. Oma wc ja hissi liikuntarajoitteisille ovat luonnollisesti myös päivityksiä, sekä sisustus, se on täysin eri. Alkuperäinen Gerdahan oli rahtilaiva, kun taas nykyinen on tehty matkustajalaivaksi. Se näkyy esimerkiksi makuupaikkojen määrässä, joita on useita kymmeniä.

Samaan aikaan Gerdan kanssa rakennettiin Göteborgissa toista replikaa: Götheborg III:tta. 1700-luvulla Intian Valtamerta seilanneen laivan näköiskopio on isoin Ruotsissa rakennettu replika. Gerdan kanssa samoissa mitoissa oleva Tre Kronor Af Stockholm on sekin replika 1857 seilanneesta Gladanista. Tre Kronor on toisinaan nähty Helsingin Halkolaiturissa. Ahvenanmaalla rakennetut replikat Linden ja Albanus sijaitsevat nekin nykyään Suomessa. (Fregatti Oy 2014, Hen-ricson 2009, 15-23)

Gerdan Neitsytpurjehdus

Kun Olof Brodinin varustamossa valmistui Gerda, oli rakennuksen alla samanaikaisesti kaksi muuta alusta: priki Bore sekä pienempi Rio. Toisinaan varustamot rakennuttivat aluksia ennen kuin niillä oli edes tilausta tai ostajaa: jotta puusepille riittäisi töitä. Varus-tamopaikat olivat tiukilla. Gerdakin olisi mahdollisesti valmistunut jo aiemmin, mutta lopulta sen köli saatiin rakennettua vasta kun Rio laskettiin vesille 17. heinäkuuta 1868. Gerdan kastajaisia ja vesillelaskua vietettiin puolestaan 28. lokakuuta. Gerdan osti lo-pulta kapteeni Thorbjörnsson ja hänen laivavarustamonsa Mollösundista. Hänen tyttä-rensä mukaan laiva nimettiinkin. Tytär täyttäisi neljä samoihin aikoihin laivan vesillelas-kun aikaan. Mollösundin varustamolla oli yli kaksikymmentä laivaa ja 17 osakasta, joista 12 oli kippareita. He omistivat ristiin osuuksia varustamon aluksista.

Thorbjörnsson otti ensimmäiseksi perämiehekseen styyrmanni Adolf Österbergin, joka myöskin nyt omisti osuuden Gerdasta. Sen sijaan, että he olisivat lähteneet rekrytoimaan muualta, kelpuuttivat Thorbjörnsson ja Österberg mukaan kahdeksan luotto-miestä jotka he tunsivat hyvin. Mollösundin varustamon jäsenet olivat keskenään tiivis verkosto, ikään kuin perhe.

Näin yhteensä kymmenen miehen voimin purjehti Gerda ulos Gävlestä, kesäkuun 12. päivänä 1869, lastinaan 80 tonnia rautakankia ja yhteensä 500 neliömetriä puutavaraa. Lasti toimitettiin Englannin Grimsbyhyn. Sieltä alus jatkoi matkaansa Brailaan ja enti-seen Konstantinnopoliin lastinansa kivihiiltä. Brailaan jäi kivihiili ja mukaan lastattiin vehnää Galatzista. Suunnaksi otettiin Marseilles. Näihin aikoihin Mustan Meren ranni-koilta vietiin paljon vehnää Ranskaan. Gerda saapui Marseillesiin tammikuun viimeise-nä päivänä. Vietettyään kokonaisen kuukauden Ranskassa askarrutti Thorbjörnssonia, se mistä seuraava kuljetus saataisiin. Kapteenina hän oli vastuullisessa tehtävässä, joka odotti ennakointikykyä: ikinä ei voinut tietää mikä seuraava satama olisi ja mistä saatai-siin seuraava kuljetus. Gerdan kanssa samoihin aikoihin Gävlen varustamossa valmis-tunut priki Bore oli juuri saanut vehnää kuljetettavakseen Englantiin. Samaa lastia olisi toivonut kippari Thorbjörnsson.

Kuin ihmeen kaupalla sitten, Gerda sai tehtäväkseen kuljettaa Tukholmaan viiniä ja muita herkkuja- mutta lasti ei suinkaan ollut Marseillesissa vaan 70 merimailia länteen Sète’n (ent. Cette) kaupungissa. Koska kuu oli vaihtunut jo maaliskuuksi ja säät vaihte-livat arvaamattomasti, ei miehistö osannut ennustaa menisikö matkaan päivä vai use-ampia vuorokausia. Matkaan kuitenkin ryhdyttiin. Maaliskuun kuudentena päivänä alus saapui Sèteen. Arvokasta lastia pakattiin Gerdan kyytiin viikkotolkulla. Viiniä ja muuta arvotavaraa lastattiin alukseen tonnettain ja tuskin arvasi kippari Thorbjörnsson silloin, että tästä jäisi Gerdan historiassa sen arvokkain kyyditys. Maaliskuun lopulla oli Gerda miehistöineen valmis jatkamaan matkaa takaisin koti-Ruotsiin. Matkassa kesti 42 vuo-rokautta ja Tukholmaan saavuttiin toukokuun kymmenentenä 1970.

Kuukauden verran meni siihen, että lastia purettiin ja kyytiin pakattiin jälleen uutta: tällä kertaa perus ruotsalaista vientiä, rautaa ja puuta. Kesäkuun kuudentena nosti Gerda jälleen purjeet, tällä kertaa kohti Antwerpeniä. Paikalle saavuttuaan isänlaista ylpeyttä kokenut kippari Thorbjörnsson maalautti Gerdasta kaksi taulua paikallisella hollantilai-sella taidemaalari Carolus Ludovicus Weytsillä. Onneksi hän teki niin, sillä tänä päivänä ne ovat vanhimmat kuvaukset Gerda-laivasta. Toinen maalauksista lahjoitettiin myö-hemmin kipparin jälkipolville, mutta toista pääsee ihailemaan Göteborgin merenkul-kumuseoon.

1880-luvulla elettiin kovia aikoja: Mainittakoon, että priki Bore, joka lähti neitsytmatkal-leen hieman aiemmin kuin Gerda, haaksirikkoutui Jamaikan edustalle vuonna 1887. Sen tarina oli siis vielä Gerdaa lyhytikäisempi ja siten surullisempi. Lisäksi Thorbjörnsson itse menetti perhettään jylläävälle tuberkuloosille: ensin poikansa Axelin vuonna 1886, vain 27-vuotiaana. Lähes tasan vuosikymmen aiemmin oli Thorbjörnsson ottanut sil-loin vasta 16-vuotiaan poikansa Gerdan mukaan merille. Kun kapteeni palasi eräältä Gibraltarin matkalta 1887, sai hän suru-uutisen tyttärensä Selman menehtymisestä tu-berkuloosille. Myöhemmin sama tauti vei Gerda-tyttären vuonna 1892.

Vuoden 1887 koettelemusten jälkeen Kapteeni Thorbjörnsson ei kuitenkaan enää pa-lannut merille. (Henricson 2009, 25-57)

Kuunari merellä

Kuuden eri kapteenin aika

Yli kuudenkymmenen vuoden aikana Gerdalla kerkesi päälliköidä kuusi erilaista kipparia. Samalla kun Gerdan varustamo muuttui, vaihtui myös sen kotipaikka. Vuonna 1888, Thorbjörnssonin hallinnan jälkeen, myytiin alus samassa pitäjässä olevaan Mor-landaan Otrustissa, Göteborginsta kotoisin olevan laivanrakentaja Wennerlundin varus-tamoon. Gerdan oli jaettu 24 osinkoon, joista nyt 23 kuului uusille sijoittajille ja vain yksi osa oli jäänyt eräälle vanhoista osakkaista. Myös laivan miehistö vaihtui kertalaakis-ta styyrmanni Adolf Österbergiä lukuun ottamatta, joka jo Thorbjörnssonin joukoissa purjehti.

Kippariksi Östersjundin varustamosta lähti Johannes Mattsson ja Gerdan seikkailut jatkuivat samaan tapaan kuin aiemminkin: Kivihiiltä, puuta, rautaa ja vehnää muiden muassa vaihtoivat omistavaa merten välillä. Gerda seilasi Välimerellä, Gibraltarilla ja kävi esimerkiksi Lissabonissa. Sitten vuonna 1892 sattui jotakin kummallista: Kapteeni Mattsson aivan yhtäkkiä värväytyi toisen laivan palvelukseen, spekuloitu on josko hä-nellä olisi ollut salasuhde tai eripuraa jonkun varustamon jäsenen kanssa. Niin tai näin, uuden aluksen mukana hän matkasi New Yorkiin, mutta laivan tultua satamaan katosi sen sileän tien! Mattssonin vaimo ja lapset eivät kuulleet hänestä sen koommin.

Vuonna 1892 puolestaan puikkoihin astui herra Hilmer Edman. Hän oli lähtenyt me-rimieheksi vain neljätoista vuotiaana nuorena miehenä ja saanut koulutuksensa englan-tilaisten merimiesten seurassa. Edman viihtyi Gerdan kapteenina kaikkein pisimpään, lähes kaksikymmentä vuotta.

Edmanin jälkeen 1912 kapteenina oli Nils Petter Assarsson Carl Henrik Wittin varus-tamosta Helsingborgista. Tuolloin Gerda vietti talvensa telakalla hänen kotipaikallaan Rååssa, sillä Assarsson ja hänen lankonsa olivat ostaneet yhteensä puolet koko Ger-dasta. Gerdan osakkeet olivat jakautuneet edellisvuosien kahdestakymmenestäneljästä jo neljäänkymmeneen, joista varustajalla Carl Henrikillä oli vain 4, tehden kipparista todellisen päällikön. Merellä ollessahan kapteeni on toki todellinen päällikkö, joka vas-taa kaikista asioista ja jolle ei vastaan sanota.

Elettiin rauhattomia aikoja, sekä Suomessa että muulla maailmassa. Vuonna 1916 Sak-salaiset sukellusalukset pommittivat mielivaltaisesti alas jopa tuhansia kauppalaivoja ja oli lähellä, ettei Gerdankin tarina tullut päätökseensä jo tuolloin. Gerdan kuljettaessa sementtiä Aalborgista Raumalle pommitettiin Rauman edustalta alas moottorilaiva ni-meltään Jönköping. Seuraavana vuonna Saksalaiset pommittivat Ruotsin suurimman purjealuksen Hugo Hamiltonin Irlannin edustalta, kun se oli matkalla Chilestä Göte-borgiin. Saksalaiset halusivat tuhota kaiken mikä voisi jotenkin hyödyttää vihollismaita.

Sodan jaloissa kenties, kävi kapteeni Assarssonkin kärsimättömäksi ja kun hänelle tar-jottiin viittäkymmentäviittä tuhatta kruunua koko osuudestaan Gerdaan, ei hän voinut kieltäytyä. Neljäkymmentä osinkoa muuttui 110:ksi ja sijoittajia 46. Näin myös aluksen omistajuus oli pirstoutunut valtavan monelle. Kipparin paikalle astui Johan Wikström. (Henricson 2009, 72-77, 92-97)

Viimeisen kipparin aika

Vuonna 1923 laivojen hinnat olivat romahtaneet ja myös Gerda vaihtoi omistajaa vain 8000 kruunulla. Se ostettiin Pataholmiin kippari Pehr Olssonin varustamoon. Pehrin vaimon Marian veljet olivat kippareita itse kukin ja ostamassa saman aikaisesti kolmea alusta: Elnaa, Zibaa ja Gerdaa. He eivät tosin olleet aivan varmoja omista bisnestaidois-taan, joten ottivat mukaan lankonsa Pehrin. Kaikki omistivat näin laivoista osan, mutta kokenut kippari Ohlsson suurimman osan Gerdasta.

Kippari Ohlsson värväsi ensimmäisenä kautenaan mukaan vain kuusi miestä Gerdalle. Mukana tosin olivat hänen vaimonsa Maria ja yhdeksän vuotias tytär Karen ja yksitoista vuotias poikansa Martin. Kun uutta Gerdaa alettiin rakentaa Gävlessä 1995, tuli Karen paikalle katsomaan replikan valmistusta ja verestämään muistojaan vanhoista seikkai-luista. Hänen mietteitään ja muistelmiaan on koottu kirjaan Briggen Gerda, den gamla och nya. Karen kertoo muassa kuinka hän pienenä tyttönä nousi aamulla keittämään kahvia miehistölle ja kuinka ahdasta alkuperäisen Gerdan keittiössä oli ollut. Tiskit tis-kattiin merivedellä, joka oli niin suolaista ja kuinka vaikeaa pienessä keittiössä oli ollut kuumien patojen välissä.

Isä Pehr nukkui sohvalla salongissa ja äiti Maria ja Karen hänen hyttinsä punkassa ”sis-konpetissä”. Karenia ei ikinä vaivannut merisairaus, hän oli perinyt isältä ”merijalan”, toisin kuin äiti Maria, joka ei laivalla viihtynyt niin hyvin. Vuoroin oli joku miehistöstä, joka poti merisairautta. Vuonna 1924 Gerda miehistöineen purjehti sellaisissa myrskyis-sä, että hyvä että niistä selvittiin vain pahoinvoinnilla. Ensin matkalla Kööpenhaminas-ta Sundsvalliin kyydissään 330 tonnia malmia, riepotteli alusta sellainen myrsky, että alus meinasi haljeta kahtia. Kippari Ohlsson vannoi, ettei ikinä enää ottaisi niin suurta lastia kyytiinsä. Samaisena syksynä, matkan myöhemmällä etapilla Itämerta seilatessaan, joutui Gerda jälleen myrskyn tielle. Tälla kertaa vielä pahemman: samainen myrsky rie-potteli useaa muutakin alusta, jotka menettivät kauppalastejaan taivaan tuuliin, ja hajotti myös Ruotsalaisen höyrylaiva Fylgian moneen osaan, sen kaksikymmenpäisen miehis-tön kaikkien menettäessä henkensä. Gerdalla oli siis onnea, sen päästessä turvassa sa-tamaan.

Vuonna 1925 kippari Ohlssonin lisäksi miehistössä oli enää 5 miestä ja koko Ruotsin kauppalaivastossa purjehti sillä kaudella Gerdan lisäksi vain yksi toinen alus: priki Es-meralda Brantevikistä. Esmeraldalla oli ainakin tarinoiden mukaan Gerdaakin värik-käämpi menneisyys: Kerran sen ensimmäisellä matkalla se törmäsi merirosvoihin Länsi-Afrikan rannikolla. Kapteeni ja perämies otettiin panttivangeiksi ja koko muu miehistö hirtettiin raa’an nokkaan. (Henricson 2009, 25-57)

Museolaivaksi Gävleen

Viimeiset vuodet kaksikymmentäluvulla koettelivat Gerdaa ja koko Ruotsia. Kun vuot-ta aiemmin liikkeellä oli vielä ollut Esmeralda, vuonna 1927 Gerda oli ainoa liikennöivä alus Ruotsin kauppalaivastossa. Uuden vuosikymmenen alussa talous oli huonossa ja-massa, työttömät pitivät mielenosoituksia ja koko hallitus ajautui kriisiin. Rahtikuljetuk-sia ei juurikaan ollut ja Pehr Ohlsson oli jo jättämässä laivaa.

Vuonna 1936 muuan museoneuvos Philibert Humbla otti yhteyttä Pehr Ohlssoniin ajatuksenaan ostaa Gerdan kelluvaksi museoksi. He päättivät kunnostaa sen yhdessä ja hinautettuaan aluksen ensin Gävleen, Ohlsson toimi Gerdan ”talonmiehenä” ja vastasi korjaustöistä siitä vuodesta vuoteen 39. Hänen tyttärensä Karin osallistui kunnostus-puuhiin laittamalla isälleen ruokaa ja auttamalla kunnostuspuuhissa. Useamman vuoden ajan kunnostustöitä jatkettiin, mutta loppuen lopuksi Gerdan ylläpito tuli liian kalliiksi. Sekä Gävlen kaupunki, että Philibert Humbla sijoittivat siihen suuria summia, mutta loppuen lopuksi kaupunki päätti ettei ollut valmis sijoittamaan siihen niin sievoisia summia vain pidentääkseen sen elämää mahdollisesti vain parilla vuosikymmenellä. Niinpä marraskuun toisena päivänä 1951 siirrettäessä sitä kaupungin kanaalista Fred-rikshavnin telakalle Gerda lopulta upposi. (Henricson 2009, 50-58, Länsmuseet Gävle-borg 2014.)

Kirjoittanut Emmi Kauppinen “Case Priki Gerda Gefle” (2014)